Petri Neittaanmäki

Tärkeää laajakaistahanketta on hoidettu huonosti Suomessa

Valtioneuvosto käynnisti vuonna 2008 hankkeen valtakunnallisen laajakaistan edistämisestä, jonka tavoitteena oli vuoden 2015 loppuun mennessä taata kansalaisille tasa-arvoiset mahdollisuudet liittyä huippunopeaan tietoliikenneyhteyteen riippumatta asuinpaikasta.

Tavoitteena oli, että 99 prosenttia vakituisista asunnoista, yrityksistä ja julkishallinnon organisaatioista on tuolloin enintään kahden kilometrin etäisyydellä molempiin suuntiin vähintään 100 megabitin nopeuden tarjoavasta tietoliikenneyhteydestä. Käytännössä tämä vaatimus voidaan toteuttaa vain valokuitutekniikalla. 

Hanke ei ole sujunut niin kuin Strömsössä.

Monet kunnat ovat joutuneet hankkeiden takuumiehiksi, eikä luvattuja valtion tukiosuuksia ole näkynyt eikä kuulunut, milloin valtiontukisäädösten, milloin EU-kilpailusäädösten, milloin mistäkin syystä.
On syytä todeta, että asia on hoidettu valtion toimesta viimeisen päälle huonosti alusta alkaen.

Perinteiset puhelinkaapelit ovat olleet kansallista infrastruktuuria siinä missä maantie- ja sähköverkot. Niiden alasajoa ei olisi missään nimessä pitänyt sallia ennen kuin korvaavat kaapelit, tässä tapauksessa valokuitu, on vedetty tilalle.

Asiasta olisi pitänyt säätää laki. Samoin on toimittu sähköverkkojen osalta. Tulevien myrskyvahinkojen ennalta ehkäisemiseksi sähköyhtiöt on velvoitettu maakaapelointiin lain nojalla.

Olisi ollut järkevää, että teleoperaattorit ja sähköyhtiöt olisi velvoitettu yhteistyöhön kaapeloinnin toteuttamiseksi yhdistelmäkaapelointina, jossa sekä sähkö- että kuitukaapeliosuus ovat ”samassa vaipassa”. Tätä tekniikkaa käytettiin jo 1990-luvulla, kun sähköistettiin Suomen ulkosaaria. Samaa yhdistelmäkaapelitekniikkaa käytetään nykyään myös pitkillä merikaapeliyhteyksillä.

Hyvällä yhteistyöllä yhdistämällä nämä kaapeliratkaisut ja rakentamalla yhdistelmäkaapeleita olisi jo säästetty – ja voitaisiin edelleen säästää – valtavasti rahaa. Samalla saataisiin tukiasemille valokuituyhteydet, eikä tarvitsisi rakentaa satoja kilometrejä erillisiä kuituyhteyksiä. Valokuitu on teknisenä ratkaisuna useita vuosikymmeniä kestävä eikä vaadi erityistä huoltoa.

Suomen perustuslaki turvaa kansalaisten yhdenvertaisuuden. Se tarkoittaa, että myös koko maassa tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet harjoittaa ammattia ja liiketoimintaa asuinpaikasta riippumatta myös taajamien ulkopuolella.

Valokuitukaapelointia tarvitaan jo runkoverkkoratkaisuna, sillä vaikka kaikkiin talouksiin ei vedettäisi kiinteää laajakaistaa, langattomat verkot eivät riitä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin muun muassa television 4K- ja Ultra HD-tekniikassa. 

Tulevaisuudessa kaikille kansalaisille tarjotaan kotiin myös digitaalisia terveyspalveluja. Myös niiden toimivuus edellyttää nopeita laajakaistayhteyksiä.

PETRI NEITTAANMÄKI
YTM, maakuntahallituksen jäsen, 
kansanedustajaehdokas (kesk.) 
Jyväskylä 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Minun kerrostalon alakertaan on kytkimelle vedetty kolmen eri operaattorin oma kuitukaapeli vuosien varrella (Elisa, Sonera, DNA). Kerrostalossa on 40 huoneistoa, että kyllä täällä kelpaa asua kun voi valita kenen kaapelilla nettiä selaa. Uskon kuitenkin, että yksi kuitukaapeli olisi riittänyt kaikkien operaattorien tarpeisiin.

Toimituksen poiminnat